Tervetuloa blogiini

Olen teologian tohtorikoulutettava. Tämä on blogini, jossa jaan asioita elämästäni ja ajatuksia minua kiinnostavista aiheista. Tällaisia ovat esimerkiksi uskonnot, tiede, psykologia, kirkko, ihmisenä oleminen, matkustelu, viihde, elämäni yms. Omaa väitöskirjaani kirjoitan eksegetiikan alalta. Tervetuloa lukemaan, kommentoimaan ja keskustelemaan!

Löydät myös videoblogini löydät täältä.

Mainokset

Psykologia-aiheisia vlogeja

Ihmistieteet kiinnostavat minua varsin laajasti. Psykologia on ollut yksi intohimoistani jo lukiosta lähtien. Siksi opiskelin myös osana maisterin tutkintoani psykologian opettajan pätevyyden. Kokosin tähän blogiin kaikki vlogistani löytyvät psykologia-aiheiset videot. Jos psykologia kiinnostaa, käy katsomassa ja vaikka tilaamassa Youtube-kanavani. Lisää on nimittäin varmasti luvassa.

Päättelyvirheitä joita teemme päivittäin

Ihmisen ajattelu ei ole luonnostaan kovin tasapuolista tai johdonmukaista. Teemme jatkuvasti erilaisia päättelyvirheitä. Erilaisista ”kognitiivisista vinoumista” tietoiseksi tuleminen voi auttaa omien ajattelutaitojen kehittämisessä.

 

Kaksi tärkeintä ihmisen kehitykseen liittyvää käsitettä

Kehityspsykologiassa on paljon ihmisen kehitykseen liittyviä teorioita. Mielestäni nämä kaksi käsitettä ovat kuitenkin tärkeimpiä taustakäsitteitä, kun hahmotetaan jokaisen yksilöllistä elämänpolkua. Samoista lähtökohdista voi kehittyä mitä vain ja samaan lopputulokseen voi päätyä monenlaisten polkujen kautta.

 

Teen psykologisen Big Five -persoonallisuustestin

Oman persoonallisuuden tuntemusta voi lisätä monella eri tavalla. Big Five on yksi psykologian johtavista persoonallisuuden piirteiden teorioista. Tällä videolla esittelen teorian lyhyesti ja teen siihen liittyvän testin.

 

Jatkossa otan mielellän vastaan videoideoita. Laittele kommenttia tähän blogiin tai minkä tahansa videon yhteyteen.

Älä lausu väärää todistusta muslimilähimmäisestäsi

islam-727774_960_720Kanadalainen Mubin Shaikh eli varsin tavallista länsimaalaisen nuoren elämää. Koraanikoulun käymisen ohella hän oli kuin kuka tahansa nuori kanadalainen. Varhaisessa aikuisuudessaan elämän pinnallisuuteen pettynyt Shaikh kohtasi puolivahingossa Pakistanin matkallaan Talibanin jäseniä, joiden kanssa hän vietti aikaa enemmänkin. Talibanin ideologia alkoi kiehtoa Shaikhia. Hän radikalisoitui ja kuvaa olleensa valmis edistämään ideologiaansa vaikka väkivaltaisin toimin.

Vietettyään kaksi vuotta Syyriassa Shaikh kuitenkin oivalsi, miten vinoutunutta hänen islamintulkinnastaan oli tullut. Paikallinen islamoppinut opetti hänelle kärsivällisesti, miten kaukana Talibanin ja muiden äärijärjestöjen väkivaltainen uskontulkinta on islamin ytimestä.

Palattuaan Kanadaan Shaikh aloitti yhteistyön Kanadan tiedustelupalvelun kanssa paljastaakseen äärijärjestöjen toimia. Shaikh on sittemmin ollut mukana monen terroriteon ennaltaehkäisyssä. Eniten julkisuutta lienee saanut vuoden 2006 tapaus, ns. Toronto 18, jossa 14 aikuista ja 4 nuorta pidätettiin heidän suunnitellessaan lukuisia pommi-iskuja ja pääministerin mestauksen Torontossa.

Tutustuin Mubin Shaikhin tarinaan kanadalaisessa Drew Marshall show’ssa, jota kuuntelen lähes viikottain. Marshallin tausta on evankelikaalisessa kristinuskossa, jonka ehdottomaan uskontulkintaan hän on sittemmin ottanut etäisyyttä. Radio-ohjelmassaan Marshall haastattelee lukuisia eri tavalla uskovia: kristittyjä, muslimeja, skientologeja, pakanoita, uskonnottomia, satanisteja yms.

Marshall tympääntyi Pohjois-Amerikan kristityissä siihen, että heitä ei näyttänyt kiinnostavan, mitä eri tavalla uskovat itsestään sanovat, vaan se, mitä kristityt kirjailijat eri tavalla uskovista sanovat. Hänen johtava ajatuksensa onkin: jos haluat tietää, mihin ja miksi joku toinen uskoo, kysy häneltä itseltään. Älä kysy kristityltä, mihin muslimi uskoo, vaan muslimilta itseltään.

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa islamia on välillä maalattu katujyrän kokoisella pensselillä. Muslimeista on tehty milloin terroristeja, milloin joukkoraiskaajia. Useampi on keksinyt kaivaa esiin Koraanista yksittäisiä lauseita ja osoittaa, miten ”islamin kova ydin on täynnä väkivaltaa”. Ilman sen kummempaa Koraanin historian, sisällön ja tulkinnan avaamista.

Yksi ankea piirre somessa käytävässä keskustelussa on, että se perustuu usein yksittäisten uutisjuttujen tai blogikirjoitusten jakoihin. Koko ”valtamedia/vaihtoehtomedia” -keskustelu on tässä yhteydessä täysin turhaa, sillä ihmisten uskomusten ja todellisuuskäsityksen ei ylipäänsä pitäisi perustua siihen, mitä median edustajat päättävät todellisuudesta poimia tai olla poimimatta.

Islam on lähes puolitoista tuhatta vuotta vanha uskonto, jolla on noin 1,7 miljardia kannattajaa ympäri maailmaa, kaikissa maanosissa. Kuvitteleeko joku tosissaan, että yksi, kaksi, kolme – tai edes kolmekymmentä – MV-lehden, Uuden suomen tai Iltalehden uutisjuttua riittäisi yleistämään koko uskontoon?

books-676420_960_720Islamista puhutaan välillä myös aivan kuin kyseessä olisi jotenkin uusi uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei ole. Tiesitkö, että Suomen talvi- ja jatkosodassa kymmenet muslimit taistelivat itsenäisyytemme puolesta? Kymmenen muslimia kaatui puolustaessaan maamme vapautta. Siihen vapauteen kuuluu erottamattomana osana vapaus uskoa tai olla uskomatta.

Tehdään siis palvelus meille kaikille: ei yleistetä. Puhutaan toisistamme vähemmän, kuunnellaan toisiamme enemmän.

Ei muodosteta käsitystämme uskonnosta, ihmisryhmästä, kansalaisuudesta tai mistään muustakaan uutisjuttujen perusteella. Luetaan vähemmän mediaa, enemmän kirjallisuutta. Vähemmän blogeja (ymmärrän ironian), enemmän tutkimusta. Jos haluamme tietää, mihin joku uskoo, kysytään häneltä itseltään. Tutustutaan siihen, miten eri uskontojen oppineet opettavat omasta uskonnostaan, mutta muistetaan, että oppineiden käsitykset ovat usein erilaisia kuin rivijäsenten.

Jokainen kantaa viimekädessä vastuun omista sanoistaan. Kyse ei ole ”poliittisesta korrektiudesta”, vaan siitä, mitä äidit opettavat lapsilleen: olethan ihmisille kiltti ja kohtelias etkä mustamaalaa ketään.

Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Miten Raamattua voi tutkia tieteellisesti?

Uusimmassa videoblogissani kävelen töihin ja kertoilen samalla yleistajuisesti, miten Raamattua voi tutkia tieteellisesti. Raamattua ja muita varhaisia juutalaisia- ja kristillisiä tekstejä tieteellisesti tutkiva ala on nimeltään eksegetiikka. Siinä voidaan tutkia tekstejä itsessään, maailmaa tekstien takana ja maailmaa tekstien edessä. Kerron videolla tarkemmin esimerkkien avulla, mistä on kyse. Kerron myös, miten oma työpäiväni etenee aivan käytännössä.

Raamatun Jumala käskee tappamaan naiset ja lapset

JSC_the_battle_of_Jericho

Julius Schnorr von Carolsfeld’in näkemys Jerikon tuhosta. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:JSC_the_battle_of_Jericho.png

Aloin tutkia päätoimisesti Joosuan kirjaa puhtaasti tekstihistoriallisista syistä. Joosuan kirja on hieno esimerkki Vanhan testamentin kirjasta, josta on säilynyt useita toisistaan poikkeavia käsikirjoituksia. Niistä löytyvät poikkeavat tekstimuodot valaisevat sitä, miten teksti on historian saatossa kehittynyt ja muuttunut. Tutkimuskentässä on paljon poikkeavia teorioita ja se kaipaa myös metodista uudistamista.

Joosuan kirjan tutkija ja lukija ei voi kuitenkaan olla painimatta sisällöllisten kysymysten kanssa. Kun pyhäkoulussa aikanaan näyttelimme Jerikon muurien murtumisen oranssien tuolien avulla, en tullut ajatelleeksi Joosuan kirjan Jumalaa, joka määrää kansanmurhan. Jerikon tuho on kenties Vanhan testamentin tarkimmin kuvattu herem (hepr. ”tuhota”, ”vihkiä tuhon omaksi”) eli jonkin profaanin vihkiminen Jumalan käyttöön. Sotakontekstissa sen merkitys on käytännössä yhtä kuin pyhä kansanmurha.

”Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan …

He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.” (Joos. 6:17, 21)

Joosuan kirjan tekstillä on ikävä klangi luettuna nykyajassa, jossa kauhistelemme ääriliikkeiden toimia Lähi-idässä. Montaa päivää ei ehdi kulua ilman, että lehdet uutisoivat islamin nimissä tehdyistä julmuuksista, joiden tekijöiden tarkoitus on tuhota vääräuskoiset ja uskonsa vastaiset ”kauheudet” maailmasta.

Tämä klangi muuttuu gongin lyönniksi, kun tuntee Joosuan kirjan vaikutushistoriaa. Kristityt ristiretkeläiset samastivat vuonna 1099 Jerusalemin valtauksensa Joosuan kirjan kuvaukseen Jerikon tuhosta. Ristiretki ei tietenkään ollut Joosuan kirjan vika mutta esimerkki siitä, miten myös Raamatun tekstejä voi käyttää hirmutekojen tukena.

”Kun tornit olivat pystytetty, ristiretkeläiset aloittivat kolmen päivän paaston, jonka päätteeksi he liikkuivat kulkueena kaupungin muurien ympäri. Heitä johtivat papisto, joka kantoi pyhiä lippuja ja pyhimysten kuvia. Koko joukko kulki avojaloin ja päät peittämättöminä. Kulkueen muureilta käsin nähneet muslimit pilkkasivat kristittyjä ja ampuivat heitä nuolilla. Kun ristiretkeläiset olivat kiertäneet muuria kuin israelilaiset Jerikoa, he odottivat niiden kaatuvan mutta ne seisoivat yhtä ehjinä ja uhkaavina kuin aiemmin …

Ristiretkeläiset, voitosta humaltuneena, viimeistelivät kaupungin joukkomurhan, jollaista on harvoin nähty sotien historiassa. Joukot juoksivat hurjana katujen läpi, lävistäen miekoilla ja murhaten jokaisen tapaamansa … Ristiretkeläiset ampuivat ja polttivat elävältä juutalaisen yhteisön, joka oli kokoontuneena keskeiseen synagogaansa … Verilöyly herätti kauhistusta ristiretkeläisten itsensäkin keskuudessa …

(Kirjasta The Crusaders in the Holy Land, Maron Benevisti, s. 37–38. Käännös englanninkielestä allekirjoittaneen oma.)

Kyseessä ei tokikaan ole ainoa Vanhan testamentin teksti, jonka jumalakuva on synkkä. Heprealaisessa Raamatussa Jumala lähettää pahan hengen ihmiseen (1. Sam. 16:14), antaa lain, jonka mukaan uppiniskainen poika on kivitettävä koko kaupungin miesten voimin (5. Moos. 21:18–21) ja agitoi koko kansan laajuisen joukkoavioeron, jossa israelilaiset lähettävät vierasmaalaiset vaimonsa ja lapsena pois (Esra 9–10). ”Tällä tavoin saamme Jumalan vihan torjutuksi” (Esra 10:14), toteaa kansanjoukko yhteen ääneen.

Kristityn malliselitys moiselle julmuudelle on vetoaminen vanha liitto-uusi liitto -kahtiajakoon. Uudessa testamentissa Jeesus täytti Jumalan lain ristinpuulla, minkä takia kristityn tulee hakea jumalakuvansa Jeesuksen persoonasta ja lukea Vanhaa testamenttia Uuden testamentin kautta. Juutalainenkaan ei lue pelkkää kirjoitettua Tooraa, vaan myös suullista Tooraa, joka löytyy pitkästä rabbiinisen kirjallisuuden perinteestä. Tuossa kirjallisuudessa muun muassa Heprealaisen Raamatun ongelmia selitetään ja ratkotaan.

Juutalaiskristillisissä teologioissa on keksitty ihan hyviä selityksiä sille, miksi Vanhan testamentin Jumala on sellainen kuin on. Nuo selitykset eivät kuitenkaan poista ydinongelmaa: jos juutalainen tai kristitty uskoo, että Raamattu on kaikissa yksityiskohdissaan luotettava ja paikkaansa pitävä, täytyy myös uskoa, että Jumala on historian saatossa käskenyt joukkomurhia ja -avioeroja. Ja vaikka Vanhan testamentin julmuudet selitettäisiin, on muistettava, että myös Uuden testamentin ja rabbiinisen kirjallisuuden Jumalalla on julmia piirteitä (esim. Ap.t. 5:1–11).

Itse en voikaan kristittynä pitää kiinni siitä, että Raamatun jumalakuvat olisivat aina paikkaansa pitäviä. Raamatun erilaiset jumalakuvat ovat inhimillisten silmälasien läpi kirjoitettuja ja ne voivat olla erehtyväisiä. Tekstien ja niiden taustalla olevan historiallisen tilanteen tutkimus vahvistaa tämän väitteen. Arkeologisen evidenssin valossa näyttää esimerkiksi siltä, että Jerikon tuhoa ei ole koskaan tapahtunut Joosuan kirjan kuvaamalla tavalla.

Raamatun tekstit ovat monenlaisista syistä eri ihmisten kirjoittamia kokemuksia ja tulkintoja Jumalan toiminnasta eri aikoina. Välillä teksteistä paistaa läpi sortajan Jumala: Jumala, joka käynnistää sotia ja rankaisee kansoja. Monista teksteistä paistaa kuitenkin myös läpi sorretun Jumala: Jumala, joka on kärsivän vierellä ja kehottaa hyviin tekoihin.

”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. Moos. 19:18)

”Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa …” (Jer. 7:6)

Jos juutalainen tai kristitty haluaa, että Raamatulla on jotain relevanssia nykypäivään, hän joutuu valikoimaan ja selittämään. Piste. Raamattua ei voi ottaa ”kokonaan sellaisenaan Jumalan sanana”. Hyvä lähtökohta on perehtyä Raamatun tekstien historiallisiin syntykonteksteihin. Vanhan testamentin tekstejä esimerkiksi voi ymmärtää täysin pelkästään muinaisen Lähi-idän kontekstissa. Tekstien erilaiset syntykontekstit vaikuttavat siihen, mitä teksteissä sanotaan ja miksi.

Mikä Raamatussa sitten on jumalallista ja mikä ei? Luterilainen selittää, että Raamattu on – kuten Jeesus – täysin inhimillinen ja täysin jumalallinen. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ei harmainta hajua. Itse sovellan mielelläni käytäntöön Raamatun kuvauksia hyvästä ja rakastavasta Jumalasta, joka kehottaa hyvään. Luulen, että väkivaltaiset ja julmat jumalakuvat kertovat enemmän ihmisluonnon omista varjopuolista kuin Jumalasta itsessään.

Lopullisia vastauksia minulla ei kuitenkaan ole. Varsinkaan Jumalasta.

Minä se vain tutkin tekstejä.

Autolla Saksaan – Ruotsin ja Tanskan halki

Videoblogissani hieman tunnelmia meidän muutosta Saksaan. Yövyimme ensimmäisen yön Turku-Tukholma laivalla ja toisen yön Tanskan Koldingissa, mikä tarkoittaa sitä, että ajoimme melko lailla putkeen koko matkan. Ajo Tukholmasta tuonne Tanskan Koldingiin kesti pienten pysähdysten kanssa noin 11 tuntia.

Google Mapsissa toteutunut reittimme näyttää tältä.

Aina on kuitenkin kiva katsella maisemia ja ajella hyvässä seurassa. Kun palaamme Suomeen, täytynee testata ajo Via Baltican kautta. Kenelläkään kokemuksia?

Suomalaisena Saksassa: Münsteriä kuvina ja twiitteinä

Reilu kaksi viikkoa on nyt vierähtänyt Saksan Münsterissä asuessa. Päätin koota tähän blogiin kuvia ja twiittejä, joita tältä ajalta on kertynyt. Tässä siis kuulumisiani.

12041730_10153634583434730_45233312_n

Münsterin ikoninen Prinzipalmarkt, jonka varrelta löytyy historiaa, muotiliikkeitä ja tunnelmallisia ravintoloita.

Ensimmäiset työviikot ovat menneet kirjoittaessa ja lukiessa. Väitöskirja on edennyt kiitettävän hyvin.

Ensimmäiset työviikot ovat menneet kirjoittaessa ja lukiessa. Väitöskirja on edennyt kiitettävän hyvin.

Treffi-ilta vaimon kanssa tunnelmallisessa Drübbelken-ravintolassa. Keskiaikainen tunnelma ja perinteistä saksalaista ruokaa.

Treffi-ilta vaimon kanssa tunnelmallisessa Drübbelken-ravintolassa. Keskiaikainen tunnelma ja perinteistä saksalaista ruokaa.

Asuntomme on tunnelmallisen Aasee-järven kupeessa. Hienoja lenkki- ja hengailumaastoja! (Kuvan nappasi Jenna Mäkipelto)

Asuntomme on tunnelmallisen Aasee-järven kupeessa. Hienoja lenkki- ja hengailumaastoja! (Kuvan nappasi Jenna Mäkipelto)

Domplatz ja hieno tuomiokirkko. Taustalla näkyy Liebfrauenkirche.

Domplatz ja hieno tuomiokirkko. Taustalla näkyy Liebfrauenkirche.

Jos kiinnostaa jatkossakin nähdä kuvia elämästäni Saksasta, kannattaa käydä seuraamassa Instagramissa klikkaamalla vaikkapa alla olevaa kuvaa, joka on Allwetterzoosta eli naapurissamme olevasta eläintarhasta.

Tutkimusvuosi Saksassa – rauhan kaupungissa

Olen nyt asunut tasan viikon vaimoni (ja kissani) kanssa Saksan Münsterissä. Vietän täällä lähes vuoden paikallisessa yliopistossa eksegetiikan vierailevana tohtorikoulutettavana. Professori Reinhard Müller, joka työskentelee myös huippuyksikössämme, ohjaa vierailuani ja keskustelee kanssani väitöskirjatekstistäni ja -teemasta. Tavoitteenani on vuoden aikana saada väitöskirjaani mahdollisimman paljon eteenpäin, kehittyä saksan kielen käytössä ja vahvistaa erityisesti saksankielisen tutkimusperinteen tuntemusta.

Suomalaisen näkökulmasta Saksaan on helppo tulla. Kulttuuri- ja tapaerot ovat pintatasolla vielä suhteellisen pieniä, joten käytännön askareissa pärjää hyvin. Erojakin toki on. Saksalainen tapakulttuuri vaikuttaa olevan varsin ystävällistä ja avointa. Uuteen kaupunkiin on helppo tulla, kun kokee olonsa tervetulleeksi. Yksinkertainen tervetuloa hymyn kera kantaa pitkälle. Kaupassa on halvempaa. Liikenne on nopeampaa.

Münster on kaupunkina kiehtova ja kaunis. Lähes 300 000 asukkaan kaupunki sijaitsee asukasluvultaan Saksan suurimman osavaltion eli Nordrhein-Westfalenin ytimessä. Historiasta kaupunki tunnetaan Westfalenin rauhan solmimisen paikkana eli paikkana, jossa päättyivät eräät Euroopan historian verisimmistä vuosikymmenistä. Kaupungissa yhdistyy vanha ja uusi. Opiskelijoita on yli 50 000, joten elämää ja nuorekkuutta riittää. Polkupyöriä on kuulemani mukaan kaksi kertaa enemmän kuin asukkaita. Kävelijänä tämän kyllä huomaa ja pyörän alle jää, jos ei ole varovainen.

Oma tutkimukseni käsittelee sellaista Vanhasta testamentista ja juutalaisesta Raamatusta löytyvää tekstiä (Joosua 24), jonka synty- ja kehityshistoriasta on esitetty erittäin paljon poikkeavia teorioita. Moni näistä teorioista on esitetty saksalaisen kirjallisuus- ja redaktiokriittisen paradigman puitteissa, jossa evidenssinä tekstin kehitysvaiheista käytetään yleensä tekstin sisäisiä piirteitä ja jännitteitä. Yksi oman tutkimukseni tavoite on arvioida näiden teorioiden heikkouksia, vahvuuksia ja mahdollisuuksia sellaisen evidenssin valossa, joka on säilynyt vertailtavissa olevassa tekstimateriaalissa – siis sellaisissa toisistaan eriävissä käsikirjoitusperinteissä kuin masoreettisessa tekstissä, Septuagintassa ja Qumranin käsikirjoituksissa. Niinpä yritän Saksan vierailuni aikana tutustua mahdollisimman laajasti kirjallisuus- ja redaktiokriittisiin teorioihin sekä niiden kannattajiin. On varsin avartavaa tehdä töitä erilaisista kulttuuri- ja tutkimusperinteistä tulevien ihmisten kanssa ja harrastaa molemminpuolista oppimista.

Saksaan muutimme autolla Ruotsin ja Tanskan kautta. Kuvasin matkan varrella jonkin verran videomateriaalia ja julkaisenkin pian vlogissani siitä koosteen. Pysytään siis linjoilla.