Maailma ei jäsenny oppiaineittain: uskonto ja historia ovat hyvä parivaljakko

Pyhällä maalla taistellaan: kenellä on oikeus olla Jerusalemin kaikkeinpyhimmällä? Me täällä sekularisoituvassa lännessa luemme viikottain kaukaisista Lähi-idän kahnailuista. Meille ne ovat ensisijassa sekulaareja maailmanpolitiikan haasteita, diplomaattisesti ratkottavia ongelmia. Lyödään pystyyn kaksi valtiota – sillä se selviää.

Todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Toora, Koraani ja Uusi testamentti kertovat suurista jumalallisista lupauksista, jotka liittyvät tiettyihin paikkoihin. Sionismi, jihad ja Jeesuksen toinen tuleminen ovat avainsanoja suuressa maailmandraamassa. Jerusalemiin liittyy kolmen uskonnon eskatologisia odotuksia.

Myös Vantaalla kahnaillaan. Saako sikhiläisyyden edustaja pitää turbaania päässä työssään? Onko bussiyhtiöllä oikeus sanella pukeutumissäännöt yli uskonnollisten perinteiden? Kyse on uskonnonvapaudesta. YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, jonka Suomikin on ratifioinut. Mutta miksi sikhiläinen haluaakaan pitää turbaania? Mitä on sikhiläisyys? Entä mitä olivatkaan ihmisoikeudet?

Esimerkkejä on tuhansia. Intiassa ja Pakistanissa uskontojen edustajat tappavat toisiaan. Yhdysvalloissa Teekutsuliike lisää kannatustaan. Suomessa eri kirkot kastavat kymmeniä tuhansia lapsia ja aikuisia vuosittain. Yli satatuhatta suomalaista kuuluu vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, jonka piirissä kohistaan hyväksikäyttötapauksista. Katolisen kirjon johtaja paavi Fransiscus kohauttaa maailman mediaa tempauksillaan.

Mutta mihin uskottiinkaan Intiassa? Entä Pakistanissa? Mikä on Teekutsuliike? Miksi kirkot kastavat eri ikäisinä? Miksi kirkot ylipäänsä kastavat? Mitä on lestadiolaisuus? Mikä on sen suhde ev.lut. kirkkoon? Miksi paavi kutsuu itseään Fransiscukseksi? Mitä ihmeellistä ylipäänsä uusi paavi on tehnyt? Mitä ajattelevat Jumalasta katolilaiset, joita on maailmassa reilusti yli miljardi?

Myös Suomen mediassa kohistaan. Erkki Tuomioja poistaisi uskonnonopetuksen, jos se tarkoittaa sitä, että historiaa saisi opettaa enemmän. Syntyy valtava julkinen keskustelu, jossa uskonto ja historia asetetaan vastakkain. “Tarvitsevatko lukiolaiset enemmän kymmentä käskyä vai tietoa maailmanhistoriasta?” Kysyy Helsingin Sanomat. Absurdin rinnastuksen tunnistaa jokainen lukion äidinkielen tekstitaidon kokeen kirjoittanut.

Nykymaailmassa elävä tarvitsee sekä historian että uskontojen ja katsomusten tuntemusta. Historia on äärettömän tärkeä oppiaine, mutta niin ovat myös uskonto ja elämänkatsomustieto. Alussa mainittuja esimerkkejä ei voi ymmärtää ilman näitä oppiaineita.

Miksei julkisessa keskustelussa katsota lukiotyöryhmän uudistusehdotustasuopeasti, vaan sitä lähestytään epäreilujen vastakkainasettelujen kautta? Ehdotuksen taustalla näyttäisi olevan ajatus, että maailma ei jäsenny oppiaineittain. Maailman ilmiöitä täytyy tarkastella integroivasti ja mahdollisimman monesta näkökulmasta. Siksipä ehdotuksessa pyritään tuomaan oppiaineita lähemmäs toisiaan ehdottamalla erilaisia oppiaineiden yhteisiä johdanto-, syventäviä- ja teemaopintoja.

Myönnän: ehdotus on radikaali ja siihen liittyy paljon ongelmia. On kuitenkin epäreilua sanoa, että lukiolainen pääsisi uudistuksen toteutuessa lukionsa läpi ilman historian opintoja. Ei saa takertua pakollisuuden käsitteeseen. Ehdotus näyttäisi pikemmin tuovan historian ja muut oppiaineet yhteiseen keskinäiseen keskusteluun. Historia ja uskonto eivät olisi enää erillinen uloke, vaan ne tuotaisiin yhdessä muiden oppiaineiden kanssa keskustelemaan keskenään.

Anna mielikuvituksen lentää. Kuvittelepa seuraavat teemakurssit, jotka toteutettaisiin yhdessä historian, yhteiskuntaopin, uskonnon, elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajien kanssa: maailmanpolitiikan haastet eilen ja tänään, Yhdysvaltain poliittiset ja ideologiset suuntaukset, Euroopan henkinen ja maallinen perintö, metafysiikat meillä ja maailmalla, maailmanhistoria kontekstuaalisesta näkökulmasta, pyhinä pidetyt kirjoitukset uskomuksissa ja käytännössä, Israel-Palestiinan konflikti sen historiallisessa ja uskonnollisessa viitekehyksessään, uskonnolliset ja uskonnottomat maailmankatsomukset yms.

Nyt ehdotettu lukioehdotus on hyvä pelinavaus kohti koulutusta, joka todella auttaa soveltamaan koulussa opittuja taitoja nykypäivän haasteisiin. Siinä korostetaan aivan oikein, että maailma ei jäsenny oppiaineittain. Avaus käy yksiin nykyisen tieteellisen ilmapiirin kanssa, jossa korostetaan poikkitieteellisyyttä ja näkökulmien moneutta.

Mutta hei. Jos mediassa halutaan luoda lapsellisia vastakkainasettuja ja kuitata sivuhuomautuksella, että uskonnollinen yleissivistys on tarpeetonta – be my guest. Opetetaan sitten nuorillemme, että maailma on sellainen kuin he itse haluavat. Työntäväthän strutsitkin päänsä multaan.

Kaikella kunnioituksella strutseja kohtaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s