Raamatun Jumala käskee tappamaan naiset ja lapset

JSC_the_battle_of_Jericho

Julius Schnorr von Carolsfeld’in näkemys Jerikon tuhosta. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:JSC_the_battle_of_Jericho.png

Aloin tutkia päätoimisesti Joosuan kirjaa puhtaasti tekstihistoriallisista syistä. Joosuan kirja on hieno esimerkki Vanhan testamentin kirjasta, josta on säilynyt useita toisistaan poikkeavia käsikirjoituksia. Niistä löytyvät poikkeavat tekstimuodot valaisevat sitä, miten teksti on historian saatossa kehittynyt ja muuttunut. Tutkimuskentässä on paljon poikkeavia teorioita ja se kaipaa myös metodista uudistamista.

Joosuan kirjan tutkija ja lukija ei voi kuitenkaan olla painimatta sisällöllisten kysymysten kanssa. Kun pyhäkoulussa aikanaan näyttelimme Jerikon muurien murtumisen oranssien tuolien avulla, en tullut ajatelleeksi Joosuan kirjan Jumalaa, joka määrää kansanmurhan. Jerikon tuho on kenties Vanhan testamentin tarkimmin kuvattu herem (hepr. ”tuhota”, ”vihkiä tuhon omaksi”) eli jonkin profaanin vihkiminen Jumalan käyttöön. Sotakontekstissa sen merkitys on käytännössä yhtä kuin pyhä kansanmurha.

”Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan …

He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.” (Joos. 6:17, 21)

Joosuan kirjan tekstillä on ikävä klangi luettuna nykyajassa, jossa kauhistelemme ääriliikkeiden toimia Lähi-idässä. Montaa päivää ei ehdi kulua ilman, että lehdet uutisoivat islamin nimissä tehdyistä julmuuksista, joiden tekijöiden tarkoitus on tuhota vääräuskoiset ja uskonsa vastaiset ”kauheudet” maailmasta.

Tämä klangi muuttuu gongin lyönniksi, kun tuntee Joosuan kirjan vaikutushistoriaa. Kristityt ristiretkeläiset samastivat vuonna 1099 Jerusalemin valtauksensa Joosuan kirjan kuvaukseen Jerikon tuhosta. Ristiretki ei tietenkään ollut Joosuan kirjan vika mutta esimerkki siitä, miten myös Raamatun tekstejä voi käyttää hirmutekojen tukena.

”Kun tornit olivat pystytetty, ristiretkeläiset aloittivat kolmen päivän paaston, jonka päätteeksi he liikkuivat kulkueena kaupungin muurien ympäri. Heitä johtivat papisto, joka kantoi pyhiä lippuja ja pyhimysten kuvia. Koko joukko kulki avojaloin ja päät peittämättöminä. Kulkueen muureilta käsin nähneet muslimit pilkkasivat kristittyjä ja ampuivat heitä nuolilla. Kun ristiretkeläiset olivat kiertäneet muuria kuin israelilaiset Jerikoa, he odottivat niiden kaatuvan mutta ne seisoivat yhtä ehjinä ja uhkaavina kuin aiemmin …

Ristiretkeläiset, voitosta humaltuneena, viimeistelivät kaupungin joukkomurhan, jollaista on harvoin nähty sotien historiassa. Joukot juoksivat hurjana katujen läpi, lävistäen miekoilla ja murhaten jokaisen tapaamansa … Ristiretkeläiset ampuivat ja polttivat elävältä juutalaisen yhteisön, joka oli kokoontuneena keskeiseen synagogaansa … Verilöyly herätti kauhistusta ristiretkeläisten itsensäkin keskuudessa …

(Kirjasta The Crusaders in the Holy Land, Maron Benevisti, s. 37–38. Käännös englanninkielestä allekirjoittaneen oma.)

Kyseessä ei tokikaan ole ainoa Vanhan testamentin teksti, jonka jumalakuva on synkkä. Heprealaisessa Raamatussa Jumala lähettää pahan hengen ihmiseen (1. Sam. 16:14), antaa lain, jonka mukaan uppiniskainen poika on kivitettävä koko kaupungin miesten voimin (5. Moos. 21:18–21) ja agitoi koko kansan laajuisen joukkoavioeron, jossa israelilaiset lähettävät vierasmaalaiset vaimonsa ja lapsena pois (Esra 9–10). ”Tällä tavoin saamme Jumalan vihan torjutuksi” (Esra 10:14), toteaa kansanjoukko yhteen ääneen.

Kristityn malliselitys moiselle julmuudelle on vetoaminen vanha liitto-uusi liitto -kahtiajakoon. Uudessa testamentissa Jeesus täytti Jumalan lain ristinpuulla, minkä takia kristityn tulee hakea jumalakuvansa Jeesuksen persoonasta ja lukea Vanhaa testamenttia Uuden testamentin kautta. Juutalainenkaan ei lue pelkkää kirjoitettua Tooraa, vaan myös suullista Tooraa, joka löytyy pitkästä rabbiinisen kirjallisuuden perinteestä. Tuossa kirjallisuudessa muun muassa Heprealaisen Raamatun ongelmia selitetään ja ratkotaan.

Juutalaiskristillisissä teologioissa on keksitty ihan hyviä selityksiä sille, miksi Vanhan testamentin Jumala on sellainen kuin on. Nuo selitykset eivät kuitenkaan poista ydinongelmaa: jos juutalainen tai kristitty uskoo, että Raamattu on kaikissa yksityiskohdissaan luotettava ja paikkaansa pitävä, täytyy myös uskoa, että Jumala on historian saatossa käskenyt joukkomurhia ja -avioeroja. Ja vaikka Vanhan testamentin julmuudet selitettäisiin, on muistettava, että myös Uuden testamentin ja rabbiinisen kirjallisuuden Jumalalla on julmia piirteitä (esim. Ap.t. 5:1–11).

Itse en voikaan kristittynä pitää kiinni siitä, että Raamatun jumalakuvat olisivat aina paikkaansa pitäviä. Raamatun erilaiset jumalakuvat ovat inhimillisten silmälasien läpi kirjoitettuja ja ne voivat olla erehtyväisiä. Tekstien ja niiden taustalla olevan historiallisen tilanteen tutkimus vahvistaa tämän väitteen. Arkeologisen evidenssin valossa näyttää esimerkiksi siltä, että Jerikon tuhoa ei ole koskaan tapahtunut Joosuan kirjan kuvaamalla tavalla.

Raamatun tekstit ovat monenlaisista syistä eri ihmisten kirjoittamia kokemuksia ja tulkintoja Jumalan toiminnasta eri aikoina. Välillä teksteistä paistaa läpi sortajan Jumala: Jumala, joka käynnistää sotia ja rankaisee kansoja. Monista teksteistä paistaa kuitenkin myös läpi sorretun Jumala: Jumala, joka on kärsivän vierellä ja kehottaa hyviin tekoihin.

”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. Moos. 19:18)

”Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa …” (Jer. 7:6)

Jos juutalainen tai kristitty haluaa, että Raamatulla on jotain relevanssia nykypäivään, hän joutuu valikoimaan ja selittämään. Piste. Raamattua ei voi ottaa ”kokonaan sellaisenaan Jumalan sanana”. Hyvä lähtökohta on perehtyä Raamatun tekstien historiallisiin syntykonteksteihin. Vanhan testamentin tekstejä esimerkiksi voi ymmärtää täysin pelkästään muinaisen Lähi-idän kontekstissa. Tekstien erilaiset syntykontekstit vaikuttavat siihen, mitä teksteissä sanotaan ja miksi.

Mikä Raamatussa sitten on jumalallista ja mikä ei? Luterilainen selittää, että Raamattu on – kuten Jeesus – täysin inhimillinen ja täysin jumalallinen. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Ei harmainta hajua. Itse sovellan mielelläni käytäntöön Raamatun kuvauksia hyvästä ja rakastavasta Jumalasta, joka kehottaa hyvään. Luulen, että väkivaltaiset ja julmat jumalakuvat kertovat enemmän ihmisluonnon omista varjopuolista kuin Jumalasta itsessään.

Lopullisia vastauksia minulla ei kuitenkaan ole. Varsinkaan Jumalasta.

Minä se vain tutkin tekstejä.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Raamatun Jumala käskee tappamaan naiset ja lapset

  1. Hyviä pointteja. Vaikken olekkaan alan asiantuntija ja tämä menee hitusen pääaiheesta ohi, haluan sanoa sanasen tuosta Jerikon tuhoon liittyvästä arkeologisesta evidenssistä. Aihe on varsin mutkikas ja totta on, että nykyinen, tieteessä yleisesti hyväksyttä näkemys on, että Joosua (jos sellaista henkilöä edes on ollut olemassa) saapui raunioituneeseen jerikoon eikä kanaanin maan valloitus ollut lainkaan niin dramaattinen tapahtuma kuin Raamatussa kuvataan.

    Jerikossa viime vuosisadalla tehdyt kaivaukset paljastivat lukuisia kaupunkikerrostumia, joiden huolellisen analyysin jälkeen tehtiin johtopäätös, että israelilaisten saapuessa aluelle myöhäisellä pronssikaudella, ei alueella ollut linnoitettua kaupunkia, jonka israelilaiset olisivat voineet hävittää. Tämä kaikki pitää paikkansa. Näkemys perustuu kuitenkin olettamukselle, että israelilaiset saapuivat luvattuun maahan myöhäisellä pronssikaudella. Tämä olettamus on vakiintunut, mutta sen perusteet voi lähemmällä tarkastelulla todeta hyvin hatariksi. Ongelman ydin on tapahtumien ajoituksessa.

    Useiden raamatunkertomusten (ja henkilöiden) historiallisuus on asetettu kyseenalaiseksi samasta syystä – niiden tueksi ei löydy pienintäkään arkeologista evidenssiä. Pikemminkin päinvastoin. Ongelma ei ole siinä etteikö jäänteitä löydy, vaan siinä, että niiden antama kuva omasta ajastaan poikkeaa täysin Raamatun kuvaamasta. Suurin osa näistä ongelmista kuitenkin perustuu virheelliseen ajoitusmalliin, johon aina silloin tällöin ehdotetaan enemmän tai vähemmän uskottavia revisioita. Lähes poikkeuksetta tiedeyhteisö kuitenkin torjuu nämä ehdotukset. Paradigma on voimakas ja uudet, monesti paljon vankemmalle näytölle pohjautuvat teoriat leimataan harhaoppisiksi saman tien.

    Viimeisen parin- kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyistä tutkimuksista (joita tiedepiireissä yhä paljolti vähätellään) on saatu täysin uudenlainen kuva noista ajoista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että muinaisen vanhan maailman kronologia on virheellinen ja sen seurauksena arkeologiset löydöt ja raamatunkertomukset kohtaavat niin huonosti. David Rohlin esittämässä ns. uudessa kronologiassa (joka perustuu Egyptin kronologian tarkistamiseen), israelilaiset saapuvat kanaaniin jo keskisen pronssikauden aikana. Jerikon kaivaukset kertovat, että tuohon aikaan kaupunki on ollut vahvasti linnoitettu, mutta tuhottu yht’äkkiä. Eikä tämä tulkinta edes perustu Raamattuun, sillä sekä israelilaisten egyptinajan, heidän sieltä lähtemisensä kuin myös Jerikon tuhon voi ajoittaa egyptiläiskontekstin avulla. Uutta kronologiaa sovellettaessa myös moni muu asia pyhän maan arkeologiassa näyttää loksahtavan kohdalleen.

    Rohlin teoria ei ole saanut yleistä hyväksyntää, osin paradigman takia. Vaikka suoria aikalaistodistuksia ei olekaan säilynyt, muiden todisteiden valossa näyttää kuitenkin siltä, että Jerikon tapaus -kuin myös moni muu Vanhan Testamentin tapahtuma – perustuvat historiallisiin tapahtumiin.

    Noh, tämä oli vähän off-topicia. Mutta tutustumisen arvoinen aihe. 🙂

    • Kiitoksia mielenkiintoisesta kommentistasi! Kuvailet viestin alkupuolella hyvin Jerikon valloitukseen liittyviä historiallisia ongelmia. Mä en ole niin paljon perehtynyt tuohon David Rohlin uuteen kronologiaan, että lähtisin tähän keskusteluun sen syvemmin. Pienen tutustumisen perusteella olen kuitenkin varsin skeptinen hänen esittämäänsä varsin radikaalia uudelleenajoitusta kohtaan, joka ei tosiaan egyptologian piirissä ole kauhesti saanut kannatusta.

      Toinen puoli videossa esittämästäni historian ongelmasta on sitten tietenkin se, että rautakausi ykkösellä kehkeytyvä Israel näyttää olevan monilta osin (materiaalinen kultturi, kieli, uskonto) jatkumoa paikalliselle kanaanilaiselle kulttuurille. Ei näytä siis siltä, että mitään sinänsä uutta olisi tuotu alueen ulkopuolelta.

      Mutta linkkaapa ihmeessä tähän hyvää lisäluettavaa Rohlin kronologiasta ja mielelläni tutustun siihen enemmän, kun aikaa on 🙂

      • Juttu lähtee nyt hieman eri urille kuin alkuteksti, mutta eipä mitään. Ehkä tästäkin on jotain hyötyä. Sanoit, että pienen tutustumisen jälkeen olet varsin skeptinen uutta kronologiaa kohtaan. En voi moittia. Minkä lähteen avulla teit tämän pienen tutustumisen? Internetistä löytyvissä tiivistelmissä on tosiaan se vika, että niissä esitellään usein vain jutun pääkohdat sekä ne monesti varsin uskomattomilta kuulostavat loppupäätelmät. Sellaisen luettuani olisin varmaan itsekin epäileväinen. Rohlin argumentaatio ja uudelleenajoituksesta seuraavat syy-seuraussuhteet menevät kuitenkin paljon syvemmälle kuin esim. wikipediaa lukiessa voisi luulla. Vaikka Rohlin ajoitusmallin paikkansapitävyydstä ei samaa mieltä olisikaan, niin pilipaliksi sitä ei voi sanoa. Se perustuu täysin samoihin arkeologisiin löytöihin ja teksteihin kuin perinteinen mallikin. Tulkinta on eri ja se avaa uusia mahdollisuuksia, oli niistä sitten samaa mieltä tai ei.

        Israelin arkeologia jos mikä on hämmentävä sekasotku. Siellä yksi suurimmista ongelmista on aikailaistekstien vähäisyys (vrt. Egyptin massiiviisiin hieroglyfimääriin), jonka vuoksi päätelmiä pitää tehdä hyvin paljon vain keramiikkalöytöjen perusteella. Toki tekstejäkin on, mutta erittäin vähän kokonaiskuvan rakentamisen kannalta. Tuo mainintasi, että rautakausi I:llä kehkeytyvä Israel näyttää olevan monilta osin jatkumoa paikalliselle kanaanilaiselle kulttuurille. Pitää paikkansa, mutta tässäkin ongelmana on millä ajoitusmallilla kausia tarkastellaan. Perinteisessä mallissa rautakausi Kanaanissa alkaa 1200-1100-lukujen taitteessa, jolloin pyhään maahan saapuvien Israelilaisten kulttuuri vaikuttaa omituisen samanlaiselta paikalliseen kulttuuriin verrattuna. (Outoa on myös se, että kanaanin valloitus ajoitetaan yleensä noihin aikoihin, vaikka Raamatun oman kronologian mukaan se tapahtui jo 1400-luvulla eKr.) Uudessa mallissa rautakauden alku on jakautuneen kuningaskunnan aikaa ja idästä saapuneiden ihmisten kulttuurin samanlaisuus selittyy sillä, että he olivat aramealaisten tuhotöitä israelin sydämaille pakenevia israelilaisia. Ja heidän kulttuurinsahan ei juurikaan poikennut paikallisesta ns. ”kanaanilaisesta” kulttuurista.

        Tämä on yksi niistä tapauksista, joihin uusi ajoitusmalli antaa täysin järkeenkäyvän ja aivan yhtä tiukasti arkeologisiin todisteisiin nojautuvan selityksen. Perinteisessä mallissa saapujien indentiteetti jää hyvin hämäräksi ja omalta osaltaan johtaa raamatuntekstien historiallisen lähdearvon tuomitsemiseen.

        Miellelläni linkkaisin lisää luettavaa aiheesta, mutta kuten sanottu, internetin kautta löytyy todella vähän sellaista tavaraa, jolla todella pääsisi pintaa syvemmälle. Helsingissä tiedän olevan parikin kappaletta Rohlin kirjoista ensimmäistä, jossa esitellään teorian ydinasiat. Helmet-järjestelmässä on alkuperäinen julkaisu ”A Test of Time” (järjestelmän haku ei sitä löydä, mutta viimeksi se oli pasilan kirjavarastossa, josta sen sai kysymällä). Teologisen instituutin kirjastossa on saman kirjan ameriikan markkinoille suunnattu versio ”Pharaohs and Kings”, jonka ainoa ero alkuperäiseen on nimi. 😀

        Youtubesta löytyy kolmiosainen dokumentti nimellä ”Pharaohs and Kings”. Se on tiivistetty audiovisuaalinen versio em. kirjasta. Siinäkään ei päästä sukeltamaan siihen todisteiden ja argumenttien viidakkoon mitä kirjasta löytyy, mutta dokkari on erinomainen johdatus aiheeseen. Itse innostuin aihepiiristä juuri dokkarin nähtyäni.

      • Kiitoksia paljon kirjaviitteestä ja videosarjasta! Jos vapaa-aika sallii, menen joskus alkulähteille ja tutustun Rohlin alkuperäisteoksiin. Nähdäkseni täytyy tutustua hyvin henkilöiden omiin argumentteihin ennen kuin niihin voi vahvemmin ottaa kantaa.

        Luin toki kaikenlaista netin syövereistä, mutta uuden kronologian kohdalla törmäsin aika värittyneisiin kirjoituksiin. Oheinen artikkeli, joka on julkaistu vertaisarvioidussa Journal of Ancient and Medieval Studies -journaalissa, on kuitenkin mielestäni aika hyvä: http://www.biblearchaeology.org/file.axd?file=temporalfugues.rtf Siinä kirjoittaja käy tarkasti läpi Rohlin esittämää evidenssiä ja hänen johtopäätöksiään sekä analysoi myös uuden kronologian egyptologiassa herättämää keskustelua. Lopputulema on tiivistäen: Rohl on väärässä, mutta herättää tärkeitä kysymyksiä ja monet hänen esittämistään ongelmista on otettava vakavasti. Artikkelin (ja varmasti myös Rohlin teoksen) arviointi vaatisi kuitenkin korkeampaa egyptologista osaamista kuin mitä minulla on.

        Toisaalta luin jotain, jonka osaat ehkä vahvistaa: Rohl ei ilmeisesti juurikaan käsittele Mesopotamian eri kronologioita ja synkronoi niitä omaan malliinsa? Nämä olisivat aika oleellisia, jos otetaan kantaa Israelin historiaan. Olisi myös kiva lukea, miten Rohl ajoittaa Vanhan testamentin tekstejä? Nähdäkseni suurin osa Vanhan testamentin teksteistä on kuitenkin syntynyt vasta pakkosiirtolaisuudessa ja sen jälkeen.

        Yksi syy siihen, että Israelin historian kirjoittaminen on hämmentävä sekasotku on siinä, että siinä yhdistyy niin monta eri tutkimuksen perinnettä: täytyy hallita assyriologiaa, egyptologiaa, arkeologiaa, eksegetiikkaa yms. Toisaalta sen takia aihe on myös äärimmäisen mielenkiintoinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s